11.6.11 minusta tuli Rouva :)
Päivä oli kliseisesti sanottuna täydellinen. Juhlimme kotiseudullamme Savossa, kauniissa maalaismaisemissa Saimaan rannalla.
Vaikka tämä ei mikään hääblogi olekaan, kirjoitan muutaman sanan järjestelyistä ja juhlista.
Ne ketkä ovat häitä järjestäneet, tietävät, että nykyään paikat tulee varata todella aikaisin. Me ihastuttiin meidän juhlapaikkaan ystäviemme häissä ja siellä päätimme järjestää myös omat juhlat. Paikan sai varata tammikuussa 2010. Joten vuoden verran jollain asteella järjestelyitä tehtiin. Tai no alkuaikoina ehkä minä :)
Jo alkuvaiheessa tiesin haluavani vanhan puvun. Vintageksi taidetaan myötää jopa 80-luku, mutta minusta vintagesta puhuttaessa pitää mennä ainakin 70-luvulle. 50-luku on kuitenkin se, mikä itseä viehättää. Ja lyhyet muhkeat helmat.
Lähdimme pikkusiskoni kanssa maaliskuussa 2010 tarkastamaan Helsingin vintage-liikkeiden tarjontaa. Tarkoitus oli siis katsastaa minkä verran 50-luvun pukuja on tarjolla. Yllätys oli kun puku löytyi ensimmäisestä liikkeestä. Koska tämän ikäiset puvut ovat käytännössä uniikkeja, ostin puvun jo yli vuosi ennen häitä. Pukuni ei ollut täysipitkä niin kuin halusin ja muutoin valkoista pukua piristi helman haalean turkoosit kukat.
Totta kai aika alkuvaiheessa mieleen tuli korut. Helminauhat oli 50-luvulla monen morsiamen kaulalla ja itsekin halusin makeanvedenhelmiä koruuni.
Jo viime vuonna törmäsin
Anian blogissa täydellisen värisiin helmiin. Makeanvedenhelmet oli hyvin lähellä samanväriset, kuin pukuni helman kukat. Otin Aniaan yhteyttä ja kysyin mustaisiko hän mistä hän on helmet löytänyt. Niin kuin monella koruilijalla, myös Anialla varmaan materiaalia löytyy ja ostopaikkojen muistaminen on lähes mahdotonta. Hän lupasi pitää kuitenkin silmät auki, jos vastaavaa sävyä löytyisi.
Myöhemmin Ania otti uudelleen yhteyttä ja kertoi mahdollisuudesta värjätä helmiä. Hän lupasi ystävällisesti ottaa yhteyttä
Helmiliinan Jaanaan, jonka Ania muisti värjäyttäneen helmiä. Jaana lähti mukaan projektiin ja Ania hankki puvun kuvan ja edellisten helmien perusteella Jaanalle värikoodit värjäystä varten. Minusta ei tässä vaiheessa apua ollut, vaan Jaana ja Ania hoitivat värjäysasiaa eteenpäin. Minä hieman hämmentyneenä seurasin vierestä mahtavaa projektia ja yritin kiitellä joka käänteessä heidän panostaan.
Jännittävän puolentoista kuukauden kuluttua helmet saapuivat Jaanalle.
Helmistä tuli aivan ihania! Innoissani pyörittelin niitä käsissäni ja suljin sitten huolella rasiaan. Näitä en halunnut käyttää ennen kuin keksisin hääkorulle lopullisen mallin.
Ideoita vuoden varrelle mahtui, mutta helmien sitomista silkkiin en ehtinyt missään vaiheessa opetella.
Lopullinen koru näytti sitten tältä
Sävy on ehkä hieman turkoosimpi, kuin kuvassa näkyy.
Helmien seuraan valitsin sterling-hopeaa. Pidättäydyin melko yksinkertaisessa mallissa, koska halusin jättää kauniit helmet pääosaan. Molemmat helmiystävät kävivät mielessäni hääpäivänä, kun helmet kaulaani ripustin. Iso kiitos vielä kerran teille Ania ja Jaana!
Sellainen on minun helmieni tarina ja pieni kertomus samalla Tärkeästä päivästä. Kiitos rakas mieheni, että teit minusta maailman onnellisimman rouvan!
Jaanan tarinan voit lukea
täältä sivun alareunasta ja Anian
tästä (ja Ania on saanut kuviinsa oikean sävyn helmille :D)
