Fluoriittia valmistuneelle

Jee, vihdoin pääsin korun tekoon!
Nyt on lähipäivät koulun suhteen ohi, joten toivon, että blogi saa hieman enemmän täydennystä, kuin viime aikoina.

Mutta nyt koruun. Tässä käsikorussa on materiaaleina sterling-hopea ja viistehiottua fluoriittia kahdessa eri koossa. Niin ja säätöketjussa pieni makeanvedenhelmi. Käsikoru menee ylioppilaalle lahjaksi, joten yritin saada tästä hieman juhlavamman oloisen. Poimin tähän mahdollisimman turkooseja helmiä, koska se on lahjansaajan lempiväri. Joissain helmissä on myös häivähdys violettia.

Kortteja

Muutamat ihanat helmi uutuudet odottaa koruiksi pääsyä, mutta sitä ennen pari korttia.

Totta kai äidille piti tehdä äitienpäiväkortti meiltä lapsilta. Tähän valikoitui äidin lempivärit ja muutoinkin tästä tuli äidin näköinen.

Toinen kortti menee työpaikalle. Kiitos-kortti eläkkeelle siirtyvälle. Kortti on tuollainen pidemmän mallinen. Ei onnistunut muut kuvat, joten laitan vain tämän.

Aivan ihana kevät (vai jo kesä?) -aurinko taisi vaikuttaa näihinkin kortteihin. Piha alkaa heräillä horroksestaan ja tänäänkin oli suorastaan kesäinen olo. Ihanaa, kesä tulee!

Uusia kokeiluja

Olipas mukavaa askarrella kortti pitkästä aikaa. Tarkoitus oli kyllä tehdä samalla useampi, mutta niinhän se aika taas juoksi, että sain vain tämän tehtyä. Tämä tulee 2-vuotiaalle prinsessalle :)
Ajattelin testata kortissa jotain uutta ja tällä kertaa keskityin papereihin leimakuvan sijaan.

Usein (aina) minulla jää kortin sisäpuoli kokonaan koristelematta ja se näyttääkin monesti hieman "orvolta". P*skarteluhaasteessa olikin tällä viikolla mukava haaste ja sen innostamana tässä kortissa keskityin myös sisäpuoleen. Sisällä pieni nalle toivottaa onnittelut synttärisankarin nimen kera.

Punaista

En omista kovinkaan montaa punaista vaatetta. Ainakaan sellaista kirkasta, tomaatin punaista.
Tehosteena pidän kuitenkin väristä kovasti. Kun ostin tämän raitaneuleen, jossa oli muutama punainen raita ja nappi, kuvittelin tähän heti yksinkertaisen punaisen rannekorun. En ole kovin montaa punaista helmeäkään onnistunut haalimaan. Nämä kirpparilta ostetut kivihelmet olivatkin ainoat tähän sopivat. Helmissä on kaunis, hieman epätasainen väritys. Onko jollakin hyvää arvausta mitä nämä ovat?

Helmien kavereina hopearondellit välissä ja lukon yhteydessä kaksi hopeariipusta. Sydämen olen tehnyt itse hopeasavesta.

Ei menny niinku Strömsössä

Joo, tämän postauksen yhteyteen sopii tuo jo tunnettu lausahdus "ei menny niinku Strömsössä". En ole kovin rinta rottingilla tämän "tein ite" tuotoksen kanssa, mutta silläkin uhalla, saanko esitellä: Sitruunapiirakka

Kun harvemmin tulee leivottua, ajattelin viime viikonloppuna leipoa jotain, kun tuli vieraita käymään. Ja koska vieraat oli perhettä, uskaltauduin kokeilemaan jotain uutta (virhe!). Niin kuin kuvasta näkyy, ei mennyt ihan putkeen minun leipomukseni. Väliin tulee sitruunakiisseli ja minun kiisselini valui ulos samantien kun piirakkaa leikkasi. Makua kyllä kehuivat, mutta itse en päässyt yli tuosta kaameasta sotkusta :)

Tämä tyrkättiin sitten jääkaappiin illalla. Ja iloinen yllätys oli seuraavana päivänä, kun piirakalle ajateltiin antaa toinen mahdollisuus. Kiisseli oli jähmettynyt ja makukin oli suorastaan ihana! Joten ajattelin jakaa tämän reseptin kanssanne.

Sitruunapiirakka

Pohja:

2 1/2 dl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

100 g voita

2-3 rkl vettä

Sitruunakiisseli:

5 dl kermamaitoa

1 dl Maizena-jauhoja

100 g sokeria (itse laitan seuraavan kerran hieman vähemmän)

2 sitruunan mehu ja raastettu kuori

5 kananmunan keltuaista

Marenki:

5 kananmunan valkuaista

1 1/2 dl sokeria

Sekoita pohjan ainekset nopeasti käsin sekaisin, lisää vesi vähin erin, jotta saat taikinasta sopivan notkeaa. Painele taikina jauhoisin käsin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, pistele haarukalla. Esipaista pohjaa 225 asteessa 15 min.

Sekoita kylmään maitoon sokeri ja Maizena. Keitä seosta paksupohjaisessa kattilassa koko ajan sekoittaen, niin että saat sakean kiisselin. Lisää sitruunamehu ja kuori sekä keltuaiset yksitellen koko ajan sekoittaen. Levitä kiisseli torttupohjan päälle. Pohja on sopivasti jäähtynyt kiisselin teon aikana.

Valmista marenki. Vatkaa valkuaiset vaahdoks, lisää sokeri vähin erin vatkauksen aikana. Vaahto on valmista, kun se pysyy ylösalaisin käännetyssä kulhossa. Levitä valkuaisvaahto piirakkavuokaan kiisselin päälle. Paista 225 asteessa kauniin väriseksi. Kun marengin huippuihin on tullut väriä, kytke lämpö pois päältä, mutta anna piirakan olla vielä hetken aikaa uunissa.

(Ohje kirjasta Pipareista pitsikakkuun)

Ja tähän minun vinkki. Anna seisoa viileässä jonkin aikaa, vaikka yön yli! Minusta maistui ihanalta jääkaappikylmänä kahvin kanssa. 

Googlesta löytynyt kuva hieman onnistuneemmasta yksilöstä :)

Pussukka vol.2

Taisi pitkä hiihtolenkki ihanassa auringonpaisteessa antaa sen verran voimia, että sain kaivettua ompelukoneen esille. Valmistui vihdoin ja viimein pussukka tai itse asiassa penaali siskolle.

Kangaskauppojen ja tavaratalojen alelaarit on parhaita paikkoja "jämäkankaiden" ostoon. Tämänkin penaalin kangas taisi irrota 3 eurolla tuollaisesta laarista ja kyllähän siitä tekisi vielä monen monta pussukkaa.

Ei vieläkään täydellistä jälkeä, mutta kyllä tämä versio on jo parempi kuin edeltäjänsä. Harjoittelua lisää siis!

Tärkeä hääkortti

Hitsin hitsi, kun ei tänne ehdi edes saada tuotoksia esille. Tai no, ei ehdi tekemäänkään mitään.
Kiva, että täällä jaksaa joku silti käydä välillä kurkkimassa.

Minulla on tämä yksi hääparille sopiva leima, joten väkisinkin kaikista hääkorteista tulee melko samantyylisiä. Mutta laitan tämän nyt esille jo senkin takia, että tämä on tärkeä kortti. Tämä meni isoveljelleni ja hänen vaimolleen, kaverilleni. Kälykö hän nyt on? He onnelliset ovat tällä hetkellä ansaitulla häämatkalla toisella puolen maapalloa. Kuitenkin vielä kerran, onnea ja halauksia!