Onnea

Tässä yksinkertainen kortti moneen tarkoitukseen. Ei mihinkään eityisesti tehty, vaan varastoon jos on tarvetta perus onnea-kortille.

En ole saanut aikaiseksi ostaa tekstileimasimia, vaan olen kirjoitellut tekstit kortteihin itse. Joulukortteja varten voisi ostaa muutamia tekstileimoja, Circle It-setti kiinnostaisi. Kohtahan se on aloitettava joulukorttien teko :)

Vintagea uuteen haasteeseen

Pidän todella paljon vintage korteista. Jouluna tein pari sen tyylistä korttia, mutta muita vintage kuvia minulle ei ole ollutkaan.

Löysin uuden blogin: it´s all about the vintage ja sen innoittamana ostin yhden arkillisen vintage kuvia. Tarpeista syntyi tällainen onnittelukortti.
Näitä lisää.

2-vuotiaalle

Pitkästä aikaa kortti p*skarteluhaasteeseen.
Haasteblogi täytti kaksi vuotta, joten pitihän sankarille askarrella kortti.

Tämä House Mouse-leima on täällä vilahtanut aiemminkin. Muutoin olen ihan tyytyväinen korttiin, mutta leimakuva jäi turhan valjuksi. Harjoittelua siis lisää!

Kankeat kaavat

Pidän yksinkertaisista koruista. Tai ainakin pidän sellaisten tekemisestä. Vai pidänkö?
Ihailen toisten koruilijoiden runsaita ja värikkäitä koruja. Ja taitoa yhdistää eri muotoja ja värejä toisiinsa.

Huomasin, että minun koruni ovat välillä jopa hieman tylsiä.
Joten, tässä minun yritys. Väritin rohkeasti viivojen ulkopuolelta :)

Korun ihanat oranssit kaunokaiset on muistaakseni vintage-lasia, ostettu kirpparilta. Siniset helmet ovat luonnonkiveä, mutta onneton minä en ole taas kirjoittanut kiven nimeä ylös. Osat hopeaa.

Note to self, älä käytä alle 12 mm lukkoja näin isojen kivien kanssa. Tämä ei sujahda ranteeseen kovin helpolla, apujoukkoja tarvitaan.

Melkein olin rohkea. Poistin kuitenkin viime hetkellä kolikonmalliset karneolit :) Seuraavan kerran sitten.

Siskolle

Ihanaa, kun voi antaa läheisille lahjaksi jotain itsetehtyä.
Siskolle on helppo keksiä lahja, koska hän pitää koruista ja käyttää niitä ahkeraan. Ja väittää tykkäävänsä minun tekemistä :)

Tämä Swarovskin helmistä ja pienistä savukvartsirondelleista tehty käsikoru lähti toivottamaan siskolle hyvää syntymäpäivää. Savukvarstirondellit on hauskasti eri sävyisiä, nauha on todella kaunis. Muut osat on hopeaa. Hyvää syntymäpäivää vielä kerran!

Tärkein päivä

11.6.11 minusta tuli Rouva :)
Päivä oli kliseisesti sanottuna täydellinen. Juhlimme kotiseudullamme Savossa, kauniissa maalaismaisemissa Saimaan rannalla.

Vaikka tämä ei mikään hääblogi olekaan, kirjoitan muutaman sanan järjestelyistä ja juhlista.
Ne ketkä ovat häitä järjestäneet, tietävät, että nykyään paikat tulee varata todella aikaisin. Me ihastuttiin meidän juhlapaikkaan ystäviemme häissä ja siellä päätimme järjestää myös omat juhlat. Paikan sai varata tammikuussa 2010. Joten vuoden verran jollain asteella järjestelyitä tehtiin. Tai no alkuaikoina ehkä minä :)

Jo alkuvaiheessa tiesin haluavani vanhan puvun. Vintageksi taidetaan myötää jopa 80-luku, mutta minusta vintagesta puhuttaessa pitää mennä ainakin 70-luvulle. 50-luku on kuitenkin se, mikä itseä viehättää. Ja lyhyet muhkeat helmat.

Lähdimme pikkusiskoni kanssa maaliskuussa 2010 tarkastamaan Helsingin vintage-liikkeiden tarjontaa. Tarkoitus oli siis katsastaa minkä verran 50-luvun pukuja on tarjolla. Yllätys oli kun puku löytyi ensimmäisestä liikkeestä. Koska tämän ikäiset puvut ovat käytännössä uniikkeja, ostin puvun jo yli vuosi ennen häitä. Pukuni ei ollut täysipitkä niin kuin halusin ja muutoin valkoista pukua piristi helman haalean turkoosit kukat.

Totta kai aika alkuvaiheessa mieleen tuli korut. Helminauhat oli 50-luvulla monen morsiamen kaulalla ja itsekin halusin makeanvedenhelmiä koruuni.
Jo viime vuonna törmäsin Anian blogissa täydellisen värisiin helmiin. Makeanvedenhelmet oli hyvin lähellä samanväriset, kuin pukuni helman kukat. Otin Aniaan yhteyttä ja kysyin mustaisiko hän mistä hän on helmet löytänyt. Niin kuin monella koruilijalla, myös Anialla varmaan materiaalia löytyy ja ostopaikkojen muistaminen on lähes mahdotonta. Hän lupasi pitää kuitenkin silmät auki, jos vastaavaa sävyä löytyisi.

Myöhemmin Ania otti uudelleen yhteyttä ja kertoi mahdollisuudesta värjätä helmiä. Hän lupasi ystävällisesti ottaa yhteyttä Helmiliinan Jaanaan, jonka Ania muisti värjäyttäneen helmiä. Jaana lähti mukaan projektiin ja Ania hankki puvun kuvan ja edellisten helmien perusteella Jaanalle värikoodit värjäystä varten. Minusta ei tässä vaiheessa apua ollut, vaan Jaana ja Ania hoitivat värjäysasiaa eteenpäin. Minä hieman hämmentyneenä seurasin vierestä mahtavaa projektia ja yritin kiitellä joka käänteessä heidän panostaan.

Jännittävän puolentoista kuukauden kuluttua helmet saapuivat Jaanalle.
Helmistä tuli aivan ihania! Innoissani pyörittelin niitä käsissäni ja suljin sitten huolella rasiaan. Näitä en halunnut käyttää ennen kuin keksisin hääkorulle lopullisen mallin.
Ideoita vuoden varrelle mahtui, mutta helmien sitomista silkkiin en ehtinyt missään vaiheessa opetella.

Lopullinen koru näytti sitten tältä

Sävy on ehkä hieman turkoosimpi, kuin kuvassa näkyy.

Helmien seuraan valitsin sterling-hopeaa. Pidättäydyin melko yksinkertaisessa mallissa, koska halusin jättää kauniit helmet pääosaan. Molemmat helmiystävät kävivät mielessäni hääpäivänä, kun helmet kaulaani ripustin. Iso kiitos vielä kerran teille Ania ja Jaana!

Sellainen on minun helmieni tarina ja pieni kertomus samalla Tärkeästä päivästä. Kiitos rakas mieheni, että teit minusta maailman onnellisimman rouvan!

Jaanan tarinan voit lukea täältä sivun alareunasta ja Anian tästä (ja Ania on saanut kuviinsa oikean sävyn helmille :D)

Fluoriittia valmistuneelle

Jee, vihdoin pääsin korun tekoon!
Nyt on lähipäivät koulun suhteen ohi, joten toivon, että blogi saa hieman enemmän täydennystä, kuin viime aikoina.

Mutta nyt koruun. Tässä käsikorussa on materiaaleina sterling-hopea ja viistehiottua fluoriittia kahdessa eri koossa. Niin ja säätöketjussa pieni makeanvedenhelmi. Käsikoru menee ylioppilaalle lahjaksi, joten yritin saada tästä hieman juhlavamman oloisen. Poimin tähän mahdollisimman turkooseja helmiä, koska se on lahjansaajan lempiväri. Joissain helmissä on myös häivähdys violettia.