Pitkä messinkikoru

Pitkästä aikaa jotain ihan itselle. Tämän korun ketju on ollut laatikossa odottamassa inspiraatiota jo pitkään. Ketju on Vintaj Natural Brassin ja pienet välihelmet helmien kavereina samoin. Koru on pitkä, asettuu tuohon ylävatsan kohdille. Pääosassa on tämä kaunis luonnonkivi, jonka olen yksittäisenä joskus tilannut. Nimeä en ole laittanut ylös, joten saa taas vinkata, jos tunnistat sen. Kivessä on erilaisia sinisen, harmaan ja turkoosin sävyjä. Pienen pienet kiekot on howliittia. Yksikertaista, mutta minusta toimii. Mukavaa viikon alkua kaikille!

Korento syyssäässä

Tätä projektia on kypsytelty hitaasti. Mallailtu ja etsitty kuumeisesti sopivia helmiä. Tämä mielettömän kaunis korento on lähtöisin mahtavan ja taitavan Akvamarinin kätösistä. Ihastuin tähän välittömästi ja olin innoissani, kun sain sen omakseni. Tästä hankinnasta on jo kulunut tovi, mutta mihinkään kompromissiin en halunnut tämän kohdalla päätyä. Välillä kuorin kaunokaisen kääreistään, mallailin ja suljin taas takaisin peittoonsa.

Nyt vihdoin hän sai sopivat seuralaiset rinnalleen. Tämä on jo hieman noloa, ei taas ole tullut laitettua näiden kivihelmien nimiä ylös. Metalliset osat kuparia ja riipus on messinkiä. Halusin, että korento näyttää siltä, kun se olisi vain laskeutunut rintakoruksi korun päälle. Oli jotenkin todella hankala saada kuvattua tätä korua, joten loppuun vielä yksi utuinen kuva miten korento asettuu koruun.

Kiitos siis Akvamarin vielä kerran tästä kaunokaisesta.

Varaston siivousta

Koruissani on alkanut pyöriä aika paljon samoja helmiä. Tarkoitus onkin siivota varastoja tekemällä vanhoista helmistä koruja ja malttaa olla ostamatta uusia. Nämä vaaleat akaatit on esiintyneet monessa korussa, mutta nämä punertavat (liekö myös akaattia?) pääsivät vihdoin tähän kaulakoruun. Osat taas kuparia, ne käyvätkin tähän paremmin kuin hopeiset.

Takapihalla kävi kuhina tänä aamuna, ja mies saikin napattua kuvan oravasta, joka kävi anastamassa virpomisvitsan höyheniä. Ehkäpä pesätarpeiksi.

Kuparia ja pyriittiä

Tämä koru on ollut pitkään työnalla. Kyseessä on taas yksi tuunaus vanhasta kaulakorusta. Pidän kovasti kuparin sävystä ja pitkään onkin pitänyt tehdä siitä koruja. Tähän tuunauskoruun käy kupari paremmin kuin hyvin, koska vaaleissa lasihelmissä on kuparin sävyä.

Näissä korvakoruissa ei ole paljoa käsityötä mitä esitellä, vaan pääosassa ovat kauniit pyriittihelmet. Osat hopeaa.



Kello kaulaan

Ei ole kovin vauhdikkaasti lähtenyt tämä vuosi käyntiin. Blogikirjoitusten osalta siis. Ehkä jotain taantumusta on havaittavissa ainakin korttien saralla, johtunee joulukorttitalkoista. Mutta onneksi tämä blogi ei täältä mihinkään häviä hitaammallakaan päivitysvauhdilla. Blogi saa enemmän täytettä vasta maaliskuun puolella, koska kohta koittaa kauan odotettu loma. Toivotaan että valon lisääntymisen myötä tulee taas uutta intoa käsitöihinkin.

Tämä projekti on ollut kesken melko kauan. En ole kovin montaa korua tehnyt linkittämällä, mutta tässä sain treenattua sitä oikein urakalla. Aiemmin tekemäni kello on roikkunut kaulassa välillä, mutta halusin tehdä itselleni myös mustan, joka on ehkä vielä monikäyttöisempi. Harmikseni jouduin tarttumaan hopeoituihin materiaaleihin hopean kovan hinnan takia. Helmet ovat onyksia, eri kokoisina ja sekä sileänä,että viistehiottuna.

Tärkein päivä

11.6.11 minusta tuli Rouva :)
Päivä oli kliseisesti sanottuna täydellinen. Juhlimme kotiseudullamme Savossa, kauniissa maalaismaisemissa Saimaan rannalla.

Vaikka tämä ei mikään hääblogi olekaan, kirjoitan muutaman sanan järjestelyistä ja juhlista.
Ne ketkä ovat häitä järjestäneet, tietävät, että nykyään paikat tulee varata todella aikaisin. Me ihastuttiin meidän juhlapaikkaan ystäviemme häissä ja siellä päätimme järjestää myös omat juhlat. Paikan sai varata tammikuussa 2010. Joten vuoden verran jollain asteella järjestelyitä tehtiin. Tai no alkuaikoina ehkä minä :)

Jo alkuvaiheessa tiesin haluavani vanhan puvun. Vintageksi taidetaan myötää jopa 80-luku, mutta minusta vintagesta puhuttaessa pitää mennä ainakin 70-luvulle. 50-luku on kuitenkin se, mikä itseä viehättää. Ja lyhyet muhkeat helmat.

Lähdimme pikkusiskoni kanssa maaliskuussa 2010 tarkastamaan Helsingin vintage-liikkeiden tarjontaa. Tarkoitus oli siis katsastaa minkä verran 50-luvun pukuja on tarjolla. Yllätys oli kun puku löytyi ensimmäisestä liikkeestä. Koska tämän ikäiset puvut ovat käytännössä uniikkeja, ostin puvun jo yli vuosi ennen häitä. Pukuni ei ollut täysipitkä niin kuin halusin ja muutoin valkoista pukua piristi helman haalean turkoosit kukat.

Totta kai aika alkuvaiheessa mieleen tuli korut. Helminauhat oli 50-luvulla monen morsiamen kaulalla ja itsekin halusin makeanvedenhelmiä koruuni.
Jo viime vuonna törmäsin Anian blogissa täydellisen värisiin helmiin. Makeanvedenhelmet oli hyvin lähellä samanväriset, kuin pukuni helman kukat. Otin Aniaan yhteyttä ja kysyin mustaisiko hän mistä hän on helmet löytänyt. Niin kuin monella koruilijalla, myös Anialla varmaan materiaalia löytyy ja ostopaikkojen muistaminen on lähes mahdotonta. Hän lupasi pitää kuitenkin silmät auki, jos vastaavaa sävyä löytyisi.

Myöhemmin Ania otti uudelleen yhteyttä ja kertoi mahdollisuudesta värjätä helmiä. Hän lupasi ystävällisesti ottaa yhteyttä Helmiliinan Jaanaan, jonka Ania muisti värjäyttäneen helmiä. Jaana lähti mukaan projektiin ja Ania hankki puvun kuvan ja edellisten helmien perusteella Jaanalle värikoodit värjäystä varten. Minusta ei tässä vaiheessa apua ollut, vaan Jaana ja Ania hoitivat värjäysasiaa eteenpäin. Minä hieman hämmentyneenä seurasin vierestä mahtavaa projektia ja yritin kiitellä joka käänteessä heidän panostaan.

Jännittävän puolentoista kuukauden kuluttua helmet saapuivat Jaanalle.
Helmistä tuli aivan ihania! Innoissani pyörittelin niitä käsissäni ja suljin sitten huolella rasiaan. Näitä en halunnut käyttää ennen kuin keksisin hääkorulle lopullisen mallin.
Ideoita vuoden varrelle mahtui, mutta helmien sitomista silkkiin en ehtinyt missään vaiheessa opetella.

Lopullinen koru näytti sitten tältä

Sävy on ehkä hieman turkoosimpi, kuin kuvassa näkyy.

Helmien seuraan valitsin sterling-hopeaa. Pidättäydyin melko yksinkertaisessa mallissa, koska halusin jättää kauniit helmet pääosaan. Molemmat helmiystävät kävivät mielessäni hääpäivänä, kun helmet kaulaani ripustin. Iso kiitos vielä kerran teille Ania ja Jaana!

Sellainen on minun helmieni tarina ja pieni kertomus samalla Tärkeästä päivästä. Kiitos rakas mieheni, että teit minusta maailman onnellisimman rouvan!

Jaanan tarinan voit lukea täältä sivun alareunasta ja Anian tästä (ja Ania on saanut kuviinsa oikean sävyn helmille :D)

Makeanveden paloja

Vanhempani olivat luonamme viikonlopun. Äitini kanssa käytiin helmikaupassa etsimässä yhteen toiseen projektiin helmiä ja samalla hän valitsi mieleiset helmet kaulakoruun. "Makeanvedenpaloihin" äiti ihastui ja sopivia kavereita mietittiin hetki. Yksi vaihtoehto olisi ollut laittaa näihin hopeahelmet, mutta päädytiin riisin mallisiin makeanvedenhelmiin. Pyöreitä pieniä ei ollut, mutta näistä tuli ihan kivan näköiset näinkin. Helmet on pujotettu vaijeriin. Paloissa on ihana kiilto!

Tik tak

Sain vihdoin tehtyä itselle kellokorun. Halusin kellon nimenomaan kaulaan, en ranteeseen.

Hopeakelloa en raaskinut ostaa, joten tässä tavoista poiketen muutkin osat hopeoitua.
Helmet samoja helmiäislasihelmiä kuin tuossa aiemmin. Antaisiko tämä enemmän aikaa kuin armoton rannekelloni?

"Avainnauha" vol. 2

Koska opiskelen työn ohessa, en voi kovinkaan usein sanoa "tein ite". Tuotoksia syntyy siis harvemmin, kun haluaisin. Tämän takia esittelen melkein samanlaisen korun kuin tuossa aiemmin, ihan vain siitä ilosta, että ehdin jotain tekemään.

Koska edellinen "avainnauha" pääsi jo parempaan kotiin, piti minun tehdä uusi itselle. Viimeksi minulla ei ollut hopeaketjua varastossa, mutta nyt kun sain sitä tilattua, päätin kokeilla sitä tähän versioon.

Olen äärettömän huono kuvaamaan kaulakoruja. Tai en nyt mitään osaa kuvata aivan sillä tasolla, kun haluaisin, mutta nämä pitkät kaulakorut asettaa vielä kovemman haasteen. Näistä kuvista ei nyt varmaan ihan koko koru aukene, mutta toivottavasti edes hieman. Samalla idealla kun aiempi, melko pitkä, toispuoleinen ja pieni hopea-avain. Kivet onyksia ja osat hopeaa.

Inkkari

Tämän korun tilaaja näki aikaisemmin tekemäni korun, ja kuvaili sitä inkkarikoruksi. Hän toivoi samanlaista. Koska helmiä haalin sieltä sun täältä, en kahta samanlaista korua ole koskaan tehnyt. Toivottavasti tämä on hänen mieleensä. Tilaajan sanoja lainatakseni, tässä inkkarikoru.

Kuutiot keramiikkaa, vaalean ruskeat puujaspista (osuva nimi mielestäni), säröakaattia ja hopeaa. Ja sitten taas pari muuta kiveä, joiden nimeä en muista. Riipus on irroitettava.

"Avainnauha"

Idea tästä korusta on ollut jo kauan. Toteutus..hmm, pääsin lähelle. Mutta mustia pitkiä kaulakorujahan ei ole ikinä liikaa, joten tästä voi tehdä useita versioita.

Kaulakoru on toispuoleinen, olen käyttänyt sekä vaijeria, että linkitystä. Kaulakorussa on kahdenkokoisia onyx-helmiä ja hopeaa. Avaimen koko on noin 3 cm.