Siskolle

Ihanaa, kun voi antaa läheisille lahjaksi jotain itsetehtyä.
Siskolle on helppo keksiä lahja, koska hän pitää koruista ja käyttää niitä ahkeraan. Ja väittää tykkäävänsä minun tekemistä :)

Tämä Swarovskin helmistä ja pienistä savukvartsirondelleista tehty käsikoru lähti toivottamaan siskolle hyvää syntymäpäivää. Savukvarstirondellit on hauskasti eri sävyisiä, nauha on todella kaunis. Muut osat on hopeaa. Hyvää syntymäpäivää vielä kerran!

Tärkein päivä

11.6.11 minusta tuli Rouva :)
Päivä oli kliseisesti sanottuna täydellinen. Juhlimme kotiseudullamme Savossa, kauniissa maalaismaisemissa Saimaan rannalla.

Vaikka tämä ei mikään hääblogi olekaan, kirjoitan muutaman sanan järjestelyistä ja juhlista.
Ne ketkä ovat häitä järjestäneet, tietävät, että nykyään paikat tulee varata todella aikaisin. Me ihastuttiin meidän juhlapaikkaan ystäviemme häissä ja siellä päätimme järjestää myös omat juhlat. Paikan sai varata tammikuussa 2010. Joten vuoden verran jollain asteella järjestelyitä tehtiin. Tai no alkuaikoina ehkä minä :)

Jo alkuvaiheessa tiesin haluavani vanhan puvun. Vintageksi taidetaan myötää jopa 80-luku, mutta minusta vintagesta puhuttaessa pitää mennä ainakin 70-luvulle. 50-luku on kuitenkin se, mikä itseä viehättää. Ja lyhyet muhkeat helmat.

Lähdimme pikkusiskoni kanssa maaliskuussa 2010 tarkastamaan Helsingin vintage-liikkeiden tarjontaa. Tarkoitus oli siis katsastaa minkä verran 50-luvun pukuja on tarjolla. Yllätys oli kun puku löytyi ensimmäisestä liikkeestä. Koska tämän ikäiset puvut ovat käytännössä uniikkeja, ostin puvun jo yli vuosi ennen häitä. Pukuni ei ollut täysipitkä niin kuin halusin ja muutoin valkoista pukua piristi helman haalean turkoosit kukat.

Totta kai aika alkuvaiheessa mieleen tuli korut. Helminauhat oli 50-luvulla monen morsiamen kaulalla ja itsekin halusin makeanvedenhelmiä koruuni.
Jo viime vuonna törmäsin Anian blogissa täydellisen värisiin helmiin. Makeanvedenhelmet oli hyvin lähellä samanväriset, kuin pukuni helman kukat. Otin Aniaan yhteyttä ja kysyin mustaisiko hän mistä hän on helmet löytänyt. Niin kuin monella koruilijalla, myös Anialla varmaan materiaalia löytyy ja ostopaikkojen muistaminen on lähes mahdotonta. Hän lupasi pitää kuitenkin silmät auki, jos vastaavaa sävyä löytyisi.

Myöhemmin Ania otti uudelleen yhteyttä ja kertoi mahdollisuudesta värjätä helmiä. Hän lupasi ystävällisesti ottaa yhteyttä Helmiliinan Jaanaan, jonka Ania muisti värjäyttäneen helmiä. Jaana lähti mukaan projektiin ja Ania hankki puvun kuvan ja edellisten helmien perusteella Jaanalle värikoodit värjäystä varten. Minusta ei tässä vaiheessa apua ollut, vaan Jaana ja Ania hoitivat värjäysasiaa eteenpäin. Minä hieman hämmentyneenä seurasin vierestä mahtavaa projektia ja yritin kiitellä joka käänteessä heidän panostaan.

Jännittävän puolentoista kuukauden kuluttua helmet saapuivat Jaanalle.
Helmistä tuli aivan ihania! Innoissani pyörittelin niitä käsissäni ja suljin sitten huolella rasiaan. Näitä en halunnut käyttää ennen kuin keksisin hääkorulle lopullisen mallin.
Ideoita vuoden varrelle mahtui, mutta helmien sitomista silkkiin en ehtinyt missään vaiheessa opetella.

Lopullinen koru näytti sitten tältä

Sävy on ehkä hieman turkoosimpi, kuin kuvassa näkyy.

Helmien seuraan valitsin sterling-hopeaa. Pidättäydyin melko yksinkertaisessa mallissa, koska halusin jättää kauniit helmet pääosaan. Molemmat helmiystävät kävivät mielessäni hääpäivänä, kun helmet kaulaani ripustin. Iso kiitos vielä kerran teille Ania ja Jaana!

Sellainen on minun helmieni tarina ja pieni kertomus samalla Tärkeästä päivästä. Kiitos rakas mieheni, että teit minusta maailman onnellisimman rouvan!

Jaanan tarinan voit lukea täältä sivun alareunasta ja Anian tästä (ja Ania on saanut kuviinsa oikean sävyn helmille :D)

Fluoriittia valmistuneelle

Jee, vihdoin pääsin korun tekoon!
Nyt on lähipäivät koulun suhteen ohi, joten toivon, että blogi saa hieman enemmän täydennystä, kuin viime aikoina.

Mutta nyt koruun. Tässä käsikorussa on materiaaleina sterling-hopea ja viistehiottua fluoriittia kahdessa eri koossa. Niin ja säätöketjussa pieni makeanvedenhelmi. Käsikoru menee ylioppilaalle lahjaksi, joten yritin saada tästä hieman juhlavamman oloisen. Poimin tähän mahdollisimman turkooseja helmiä, koska se on lahjansaajan lempiväri. Joissain helmissä on myös häivähdys violettia.

Kortteja

Muutamat ihanat helmi uutuudet odottaa koruiksi pääsyä, mutta sitä ennen pari korttia.

Totta kai äidille piti tehdä äitienpäiväkortti meiltä lapsilta. Tähän valikoitui äidin lempivärit ja muutoinkin tästä tuli äidin näköinen.

Toinen kortti menee työpaikalle. Kiitos-kortti eläkkeelle siirtyvälle. Kortti on tuollainen pidemmän mallinen. Ei onnistunut muut kuvat, joten laitan vain tämän.

Aivan ihana kevät (vai jo kesä?) -aurinko taisi vaikuttaa näihinkin kortteihin. Piha alkaa heräillä horroksestaan ja tänäänkin oli suorastaan kesäinen olo. Ihanaa, kesä tulee!

Uusia kokeiluja

Olipas mukavaa askarrella kortti pitkästä aikaa. Tarkoitus oli kyllä tehdä samalla useampi, mutta niinhän se aika taas juoksi, että sain vain tämän tehtyä. Tämä tulee 2-vuotiaalle prinsessalle :)
Ajattelin testata kortissa jotain uutta ja tällä kertaa keskityin papereihin leimakuvan sijaan.

Usein (aina) minulla jää kortin sisäpuoli kokonaan koristelematta ja se näyttääkin monesti hieman "orvolta". P*skarteluhaasteessa olikin tällä viikolla mukava haaste ja sen innostamana tässä kortissa keskityin myös sisäpuoleen. Sisällä pieni nalle toivottaa onnittelut synttärisankarin nimen kera.

Punaista

En omista kovinkaan montaa punaista vaatetta. Ainakaan sellaista kirkasta, tomaatin punaista.
Tehosteena pidän kuitenkin väristä kovasti. Kun ostin tämän raitaneuleen, jossa oli muutama punainen raita ja nappi, kuvittelin tähän heti yksinkertaisen punaisen rannekorun. En ole kovin montaa punaista helmeäkään onnistunut haalimaan. Nämä kirpparilta ostetut kivihelmet olivatkin ainoat tähän sopivat. Helmissä on kaunis, hieman epätasainen väritys. Onko jollakin hyvää arvausta mitä nämä ovat?

Helmien kavereina hopearondellit välissä ja lukon yhteydessä kaksi hopeariipusta. Sydämen olen tehnyt itse hopeasavesta.

Ei menny niinku Strömsössä

Joo, tämän postauksen yhteyteen sopii tuo jo tunnettu lausahdus "ei menny niinku Strömsössä". En ole kovin rinta rottingilla tämän "tein ite" tuotoksen kanssa, mutta silläkin uhalla, saanko esitellä: Sitruunapiirakka

Kun harvemmin tulee leivottua, ajattelin viime viikonloppuna leipoa jotain, kun tuli vieraita käymään. Ja koska vieraat oli perhettä, uskaltauduin kokeilemaan jotain uutta (virhe!). Niin kuin kuvasta näkyy, ei mennyt ihan putkeen minun leipomukseni. Väliin tulee sitruunakiisseli ja minun kiisselini valui ulos samantien kun piirakkaa leikkasi. Makua kyllä kehuivat, mutta itse en päässyt yli tuosta kaameasta sotkusta :)

Tämä tyrkättiin sitten jääkaappiin illalla. Ja iloinen yllätys oli seuraavana päivänä, kun piirakalle ajateltiin antaa toinen mahdollisuus. Kiisseli oli jähmettynyt ja makukin oli suorastaan ihana! Joten ajattelin jakaa tämän reseptin kanssanne.

Sitruunapiirakka

Pohja:

2 1/2 dl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

100 g voita

2-3 rkl vettä

Sitruunakiisseli:

5 dl kermamaitoa

1 dl Maizena-jauhoja

100 g sokeria (itse laitan seuraavan kerran hieman vähemmän)

2 sitruunan mehu ja raastettu kuori

5 kananmunan keltuaista

Marenki:

5 kananmunan valkuaista

1 1/2 dl sokeria

Sekoita pohjan ainekset nopeasti käsin sekaisin, lisää vesi vähin erin, jotta saat taikinasta sopivan notkeaa. Painele taikina jauhoisin käsin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, pistele haarukalla. Esipaista pohjaa 225 asteessa 15 min.

Sekoita kylmään maitoon sokeri ja Maizena. Keitä seosta paksupohjaisessa kattilassa koko ajan sekoittaen, niin että saat sakean kiisselin. Lisää sitruunamehu ja kuori sekä keltuaiset yksitellen koko ajan sekoittaen. Levitä kiisseli torttupohjan päälle. Pohja on sopivasti jäähtynyt kiisselin teon aikana.

Valmista marenki. Vatkaa valkuaiset vaahdoks, lisää sokeri vähin erin vatkauksen aikana. Vaahto on valmista, kun se pysyy ylösalaisin käännetyssä kulhossa. Levitä valkuaisvaahto piirakkavuokaan kiisselin päälle. Paista 225 asteessa kauniin väriseksi. Kun marengin huippuihin on tullut väriä, kytke lämpö pois päältä, mutta anna piirakan olla vielä hetken aikaa uunissa.

(Ohje kirjasta Pipareista pitsikakkuun)

Ja tähän minun vinkki. Anna seisoa viileässä jonkin aikaa, vaikka yön yli! Minusta maistui ihanalta jääkaappikylmänä kahvin kanssa. 

Googlesta löytynyt kuva hieman onnistuneemmasta yksilöstä :)