Juhlaan

Viikonloppuna oli toiset aiemmin mainitsemista hääjuhlista. Ja ihanat juhlat olikin.
Tajusin torstai-iltana, että asustani puuttuu korut. Ajatuksen tasolla olin onneksi ne jo suunnitellut ja helmetkin valmiiksi tilannut, joten jäljelle ei jäänyt kuin korujen kokoaminen.

Asussani oli tummanharmaata, hopeaa sekä valkoista ja halusin ranteeseen ja korviin samoja sävyjä. Ihanat pyriitit kaipasivat rinnalleen hopeaa ja päädyin punomaan tuolla aiemmin esittelemääni ketjua myös omaan ranteeseen. Korviksissa on samoja pyriittirondelleja.

Rannekorusta tuli juuri sellainen mitä olin ajatellut ja sain vihdoin itsellekin hopeaketjun. Näitä tulee niin helposti muille tehtyä, mutta itselle ei. Tätä en tule kenellekään antamaan, siitä tuli yksi suosikeistani.

Joko saa aloittaa?

Joo, tiedetään, nyt on VASTA syyskuu. Mutta muut kortteilijat varmasti myös ymmärtävät, että näitä joulukortteja on aloitettava näpertämään ajoissa.

En voinut vastustaa näitä Lily of the Valleyn jouluisia leimoja, vaan ostin jo pari. Etten vain jää ilman. Varsinkin tuo tyttöleima on minusta hurjan kaunis. Ja tuolla "jouluköynnös"-leimalla saa taas hyvinkin erityylisiä kortteja aikaan. Paperit on samalta valmistajalta.

Tein tänään kauan haaveilemani ostoksen, postissa pitäisi viimeistään ensi viikolla odottaa Cuttlebug-laite. Katsotaan milloin maltan palata taas korujen pariin, kun on päästävä tuota laitetta kyllä testaamaan.

Kaunista ja toivon mukaan aurinkoista viikkoa kaikille!

Ketjun punontaa

Pitkästä aikaa punoin yhden hopeaketjun. Olen punonut aiemmin yhden Oili-ketjun ja nilkkaketjun muinaisketjuna, sekä pari kuningasketjua. Itsellä ei ole mahdollisuutta sahailla lenkkejä, vaan ostan ne valmiina.

Ihastuin näihin röpölöisiksi valssattuihin lenkkeihin ja halusin niitä tähän lahjaksi menevään käsiketjuun. Tämä malli on sekoitus oilia ja muinaisketjua, malli omasta päästä. Tai voihan se olla, että tällaisellekin nimi löytyy, mutta mallia en katsonut mistään.

Tämä koru on kaveriporukaltamme lahja tuoreelle äidille, hyvälle ystävällemme. Pieni poika syntyi heinäkuussa ja tähän koruun haluttiin heinäkuun kiveä, rubiinia. Hopeaketju on kuitenkin monikäyttöisempi, joten päädyin lisäämään pienen punaisen rubiinin roikkumaan lukosta. Kuvaa ei tästä nyt ollutkaan. Sydämelliset onnittelut vielä kerran!

Rakkaus

Mikä ihana aihe tämänkertaisessa it´s all about the vintage blogissa, rakkaus. Syyskuussa päästään kaksiin häihin ja niihin ensimmäisiin tein kortin tällä tutulla hääparileimalla. Violetin värin poimin kutsukortista.

Sulkia ja rippionnitteluja

Tässä olisi ensimmäinen sulkakoruni näytille. Aloitin varovasti korvakoruilla. Kauniit helmikanan höyhenet saivat seurakseen pienet labradoriitin rondellit ja hopeaa. Tiesittehän, että pallokuviot on "in" tänä syksynä? Minulla odottaa yksi pitkä höyhen samalta muotitietoiselta eläimeltä, siitä haluaisin tehdä kaulakorun. Harmittelen vaan edelleen tuota hopean hintaa ja mietin, että pitääkö tyytyä hopeoituun ketjuun. Pituutta kun kaulakorulla saisi olla. Katsotaan mitä keksin.

Nämä korvakorut menivät itse asiassa lahjaksi eräällä ripille päässeelle tytölle. Laitan tähän samaan postaukseen myös hänen korttinsa. Melko hempeää.

Nahkaa

Taas mennään näköjään kausittain näiden käsitöiden teemojen kanssa. Tyypillistä, että innostun jostain tekniikasta ja teen sillä tavalla sitten useampia tuotoksia.

Siis nahkakoru taas. Tällä kertaa hieman erilaisesta materiaalista. Oltiin kesälomalla Tukholmassa pienellä reissulla ja törmäsin siellä (jossain kauppakeskuksessa) pieneen helmikauppaan. Mies huomasi siellä nahkanauhoja, joten olihan se ostettava paria väriä. Tämä konjakin väri käy upeasti lempilaukkuuni. Lukossa on kivasti sekä hopean, että kullanväriä, joten se on helpompi yhditää muihin asusteisiin. Itse asiassa tämä kappale lähti pikkusiskolle syntymäpäivälahjaksi, täytyy tehdä itselle uusi.

Seuraavaksi olisi taas edessä itselle uusi materiaali, sulat.

Kesäistä ruokaa

Blogi ei sittenkään vielä hiljentynyt tauolleen.

Kesällä on ihana grillata ja syödä ulkona. Arkisin ei kuitenkaan jaksa kovin isotöistä kokata, joten eilinen ruoka koostui lähinnä kauden tuoreista herkuista.

Tein yksinkertaisen salaatin, johon laitoin tomaattia, paprikaa, kevätsipulia ja avomaankurkkuja. Kaikki kotimaisia tietenkin. Pääosassa oli vuohenjuusto paahtoleivän päällä. Mies grillasi vuohenjuustoleivät vain nopeasti grillissä. Nyt ei hienosteltu ja leikattu paahtoleivästä sieviä juustokiekon kokoisia paloja.

Täydellinen kastike tähän syntyi yksinkertaisesti Dijon-sinapista, hyvästä oliiviöljystä, omenaviinietikasta ja suolasta & pippurista.

Ollaan istutettu pienelle pihallemme hyötykasveja, ruukkuihin ja laatikoihin. Meidän pienet viljelmät ei vielä tuota satoa, mutta ehtiihän tässä. Pihalta löytyy parvekemansikkaa, yrttejä ruukuissa ja pitkissä parvekelaatikoissa on pinaattia ja sipulia. Tosiaan, yksi erä pinaattia on jo syöty ja elokuussa ehtii kuulema istuttaa vielä toisen erän. Mukava pieni harrastus ja onnistuu oikein hyvin vaikka parvekkeellakin, suosittelen! Niin ja pieni tunnustus, minä en todellakaan ole mikään viherpeukalo :)